Ikkunat huurussa

Sydämmeni lyö jännityksestä,
katson pimeään,
syksyn tummenevaan yöhön,
taivas hohtaa violettia hopeaa,
usva laskeutuu pelloille,
maa saa kylmän peitteen iholleen.

Tähtivyö taivaalla,
kultapisaroina loistaa,
usva hopeinen kohoaa,
yhä saeten,
antaen juhlahunnun,
kuin morsiota oottaen.

Kävin täällä viimeksi kesällä,
silloin näin sinut,
olit paikallisapteekissa töissä,
pyysin sinua käymään - tulit.

Juuri itsensä kipeäksi palanut nuotio hohkaa -
mustanpunaista valoaan,
se on surullisen kaunis ennen kuin sammuu hehku sen.

Lopussa - syystalven ensimmäisinä päivinä,
maalaa luonto tummilla väreillä, joita koristaa tummankeltaiset lehdet,
märkä kylmä maa odottaa,
tulijaa.

Surullinen harmaa maantie mutkittelee yksin pellon halki,
sua oottelen,
pieni tyttöseni,
armahin,
askeleitasi kuuntelen,
sydän hakkaa hiljaisin rauhallisin lyönnein,
odottaen,
ne voi kuulla,
tuntea ja lähes nähdä.

Ei näy siellä astujaa,
pientä jalkaa,
tulijaa,
jota sydämmeni rakastaa.

Häntä ootan syysyössä,
jo lähes loppuun kypsyneessä,
jossa tummat puhuvat keskenään,
ja vain linnut taivaan,
lähes varjoina kyyhöttää yhä tummenevalla pellolla.

Kesällä hän tuli kevein askelin,
odotan et tulee nyt,
olen ilmoittanut,
että saavun,
vain vuoksi hänen,
en minkään muun,
se on totta,
vaikka osittain tummaa valhetta,
joka tuottaa kärsimystä,
sen karkoitan mielestäni,
ja,
elän vain tätä hetkeä,
odottavan onnea ja tulevaa täyttymystä.

Pakahtuneena lähden vastaan kävelemään,
tieltä kuuluu askeleet,
pienet ja hennot,
ne tiedän on mun armaani askeleet.

Oi halaa mua armaani,
halaa ja suutele suutani,
sinut syön,
kaulaasi tuoksutan,
helmaasi nostan.

Paljas sääresi sileä,
saa onnenni kukkuloille,
katselemme toisiamme syvälle silmiin,
sanoja ei tarvita,
rakkaus ja kaipuu puhuvat ilmeettömästi,
sen vain tuntee rakastavaisten sydämmet,
ne tuntee sydämmen salat syvimmät,
onnen ihanan tään,
mi kohdata voi,
joskus maan kulkijaa.

Rakas.

Miten voit olla sä noin ihana,
kiireesti vien sinut,
talooni jossa,
ikkunassa loistaa lämmin valo,
sytytän kynttilät juhlaan tähän,
mi saa ikkunat huuruun ja lasin kimmeltämään,
kuin taideteoksen,
luojan luoman lasiveistoksen.

Sytymme elämään yhdeksi viikonlopuksi,
kun kaksi rakastaa,
ja ikkunat huurupeitteen saa.