Rakkaudesta

Lokeroimme toiset syviin laatikoihin,
lyömme leimaa otsikoihin.

Harvoin, jos koskaan niissä lukee;
rakastan sua ihminen,
sellaisena kuin olet,
ihmisenä - ystävänä,
kohtalotoverina maisen vaelluksen,
mitä muuta voisit olla,
sä mies ja nainen.

Rakkaus rakkautta kasvattaa,
vastuuta lisää luo,
ymmärrystä -empatiaa,
se,
onnea tuo,
yksinäiseen elon kulkijaan.

Siis rakkautta koettakaa viljeltää,
itsenne tuntekaa,
itseänne kuin rakastatte,
se tunne toisille myös antakaa,
jakakaa tunteet syvät,
olkaa toistenne peili,
kirkas ja rehellinen,
se auttaa näkemään,
itseänsä myös muuttamaan.

Sircus saapuu kaupunkiin

Sircus elämänpyörä

Sircus saapui kaupunkiin,
tunnelma oli vähintäänkin odottava,
koska tapahtunut ei ollut koskaan aiemmin,
et sircus ois kaupunkiin tullut omaan.

Mainoksessa oli jo tunnelmaa,
plakaatissa tuossa kävi julki,
osa ohjelmaa.

Näytillä olisi oleman kääpiötä,
läskimahaa,
mies kuin heinäseiväs,
karvaista naista,
ja,
munatonta miestä,
niin ihanaa.

Oli myös mukana elefantti kärsätön,
tekniikkasta ei paitsi jää kukaan - sillä mukana ois,
warrea ja yx mosse,
kaksitahti mizi ja tunturi mopedi vauhdikas,
surmanajaja ja murhamies häkissä kamala.

Ei siis puuttunut myöskään eläimii,
oli hyttystä,
perskärpästä,
kaikenmaailman sontiaista,
elefanttiakin kummempaa,
sekä tietenkin trapetsitaiteilija tuo,
joka tykin piipusta lensi,
kohti taivaita tavoitellen,
maybe kuuta sieltä himoiten.

Jo alkoi sitten esitys,
korvia huumasi,
kuului rummun päristys,
vuoroon saapui vuorollaan,
kummallinen kaarti tää.

Ensin marssi esiin nainen,
sitten tuli mies,
seuras häntä hullu,
joka oli kaikenlisäksi KELAsta tullu,
tuli esiin rapajuoppo,
eläkeläinen sai naurut raikuvat,
invalidi haukut mahtavat,
lopuksi myös esiin astui mielisairas,
joka kysyi -
miten ja millä tavalla ihminen on tänne tullu ja miten ja millä tavalla,
oon mä hulluks tullu.

Viimein tuotiin häkissä vaarallisin kaikista,
nimittäin oli hän keksinyt koko hulluusidean,
psykiatria siis pelätä sai oikein tosissaan,
kun huusi hän,
"häiriö yksilössä vai vuorovaikutuksessa",
huuto tuo karmea sai yleisön pakenemaan,
hysteerisenä juoksemaan,
toisiansa tallomaan.

Vielä kaukaaa kului teltasta ..."aivotoiminnan häriö tuo",
eikö kukaan hiljentää voi psykiatria tuota,
joka ei kehenkään luota,
oman egon vallassa huutelee ja mölisee.

Sitten kuului huutoa ja tykinlaukaus kauhea,
kuulaksi oli mennyt tuo psykiartri perin rohkea,
halusi nähdä fyyrerin sekä tähän koskea,
halusi tavata myös freudin tään,
mi hän näet keksinyt on syväpohjaisen vääristymisen,
persoonallisuuden kehityksen.

Meni siis aika vituix koko esitys,
elämänpyörä tuo karmea,
vaadittiinpa jopa murhamies vapaax,
ja psykiatria kiinni ottamaan,
ja kurkun auki nirhaamaan,
mut onnex on kaukana sateenkaaren päässä,
psykiatrimme tää,
ja viinaa oli bollassa kokolailla määrin,
se sekoitti lähes psykiatrin sväärin,
joka onnetonna harhoissaan pyöri,
ja etsi narua tai nyörii...

Esitys kieltämättä olikin aika surkea,
mut silti huus tirehtööri uus,
hypätkää mukaan sircukseen - elämänpyörään,
jot ei pysähtymään saa,
koskaan - ei milloinkaan,
matkalle sä jäät iäisyyksien taa...hah hah haa

attenzione

Siinä se seisoi,

saatana...

Underground

Lähinnä - "vitut"

Perkele,
vaikka menettäisivät mielenkiintonsa.

Saatana, vaikka menettäisivät luovuutensa,
vitut vaikka menettäisivät innovatiivisuutensa.

Hevonperse vaikka ei heille vastuuta tarjota,
eipä juuri tarjota leipääkään.

Vitut minä luovun,
johdosta,
joka on mulle mielivaltaisesti suotu.

Vitut luovun,
herruusintresseistäni, johdosta,
sen reviirin olen omin kielin nuollut,
siihen lähes kuollut.

Paskaakaan en välitä,
kunhan vaan saan pitää sen,
paskassa rypemisen.

Pikimusta kuminen sadetakki mies

Pikimustakuminensadetakkimies

Ensimmmäisen kerran elämässäni tässä, tai ainakin melkein,
sellaisin elkein tätä nyt kerron.

Tunsin inhoa - sillä tapahtunut oli,
illalla muistaakseni, jollei muisti petä,
ja yksinäisyyteen taas jätä,
katulyhdyn valossa kelmeässä, missäpäs muussakaan,
tapahtui seuraavaa.

Seuras mua mies,
jol oli päällä musta sadetakki kuminen,
kysyi hän rehdisti,
saisiko nuolla pilluni syvältä asti,
sinä upea nimittäin olet nainen,
joten älä turhaan säästele tavaraas,
vaan sitä käytä ja itses mielihyvällä täytä.

Nainen upea,
saanko koittaa siis kupea,
ja,
ilmeisesti, olin senverran koomassa ja jurrissa,
et välitin nyt itsekin parrusta.

Pikajuoksijan askelin kotitaloon riensimme,
rappukäytävässä,
valon sytytin ja hameen pudotin,
mentiin hissiin, jonka stoppasin,
neljännen - ja viidennen kerroksen väliin ja kalun käteen koppasin.

Voihkin oih ja oih,
oot ihana kumimies märkä,
tuoksus mua kiihottaa ja pillun turpeaksi saa,
märäksi ja kiimaisex.

Siinä sitten nussin,
joku alhaalta huusi,
hissi tänne,
voitte mennä muualle jatkamaan yhdyntäänne kamalaa,
mi koko talon herättää,
ja pian pelkään myös hissi alas rämähtää,
kuuluuko,
vai pitääkö tulla työntämään perseestä lisää vauhtia...

häh...täh,
kuului kiimainen vain kähinä...

Mut voi vittu - arvaattehan lopun tään,
ei, ei rämähtänyt hissi,
ja paisunut oli kyllä tissi,
tai oikeastaan nänni,
ja mieltäni vähän pänni,
sillä,
unta irvokasta olikin ollut pano tuo,
miss kerrankin olis pillu saanut rakkauden ruvet nuo.

Ulkona satoi lunta,
kunnes kauhukseni taas huomasin,
ja tiukasti peittoa puristin,
itseasiassa vähän harmitti,
nääx,
nyt oli tullut vuoro masturbaation,
ja silloin kuiskasin hiljaa unimiestä tuota,
mi kato kellä kumipukupikimusta oli,
se oli tuo sademies,
hän, mi kaiken naisista ties,
ja jos kuka,
rakkaudesta - tyydytyksestä,
pillun ryydytyksestä.

Hän unihiekkaa tuoden sytyttänyt oli vakoni,
sellaiseen roihuun,
et siin oli mennä bolla,
hetken jo funtsin paikalle brankkarit kutsua,
mut,
häntä kiitin,
kun mua nukkuessa siitti,
nyt ei oo vaaraa ei huolta,
en sukupuolitautia saa mä inhottavaa.

Kumimehelle siis kiitos ja lupaa mulle varmasti,
palaathan luo armaan ja heität,
unihiekkaa,
joka on kuin tihkusadetta,
jauhoa hienoa,
sitä aina välillä tee,
kumipukumies,
mi rakkaudesta kaiken ties.

Great Thanks,
tässä tulee tän gimman,
gummiman.

Pikimustakumsadetakkimies sua ootan unissain,
ain kun silmäni kiinni painan.

Skitsopaatti

Skitsopaatti

Hänelle teko tai toiminta,
on mutkatonta, harmitonta.

Hän elää itsestään eristyksissä,
ikuisesti,
itsensä kanssa naimisissa.

Monimielisyys on toiminnan edellytys,
muuten hukkuu minä,
katoaa avaruuden äärettömään tähtisumuun.

Teko - toiminta,
kenties murha,
on mitä on.

Hänelle teko ja toiminta
on mitä hän on,
se on hän.

Olin hämmästynyt

Luin,
Paavi uskoo alkuräjähdysteoriaan,
hänestä siinä näkyy jumalan kosketuksen jälki,
Big Bang,
mitä sitten,
kun kaikki vetäytyy taas kasaan.

Ilmoitin lähdöstäni,
tein sen viimetingassa,
koska halusin olla dramaattinen.

Kysyit, koska tulen;
"en tiedä, tulenko lainkaan"

Kuinka niin...

Voi olla,
että menen naimisiin,
äläkä sano,
että olen niin saatanan vaikea ihminen,
vaikka olemmekin jo naimisissa,
ei se ole mikään syy,
olen nyt päättänyt alkaa tunteideni ohjata minua,
olen päättänyt koota repaleisen karttani.
olen etsimässä entistä elämääni,
haen sieltä vastauksen.

Sanon sinulle,
ymmärrä nyt ,
että ainoa tapa ymmärtää sanoja tai lauseita,
on,
hakea mielestään vastaava kokemus,
esimerkiksi,
jotta voisit olla ajattelematta panemista,
sinun on ensin ajateltava sitä.

Vastauksena tuli;
voi vittu noita selityksiä,
mihin vittuun sä nyt siis lähdet panemaan ja ketä tai keitä,
...

Rauhoitu, jos tää ei toimi,
toimitaan toisella tavalla,
ratkaisuja on monta,
yhtä monta kuin - jotain,
helppoahan se sulla on,
sulla on voimavarasi ja olet nainen,
mulla on tuskin edes aisteja,
kyllä sä mut tunnet,
kyllä sä mut näet,
kyllä sä mut kuulet,
vittu.

No mene mutta tulet yöksi kotiin.

Okei,
jos ei täänyt ole joustamista niin mikä,
hei,
onneksi meidän suhteessa ei ole epäonnistumisia,
ainoastaan palautetta.

Vittu,
kyllä mä sua rakastan,
kyllä mä vittu oon niin voimavarakeskeinen,
niinkus tiedät.

Joo,
joo,
nähdään.

Muista minua

Muista minua,
elämäni auringon ensi säde,
kultaisten päivieni kirkas onni,
hopeisten iltojeni kirkkain tähti,
rubiiniöiden hohtava valtiatar,
rakkain kaikista äiti maan.

Muista minua,
muista silloin minua,
kun lumi hiljalleen raskaana tippuu,
maalaa punaiset neilikat haudallani,
muista silloin minua,
muista,
kauniina keväänä,
kun pääskyset lentävät korkealla,
lämpimänä kesäpäivänä,
kun niityt vihannoi ja tuoksut täyttää maan,
syksyllä,
kun puiden lehdet luopuvat väristään,
putoavat ja täyttää maan,
ja tummat linnut kuin varjot,
lentävät taivaalla,
talvella,
kun saapuu valkea hiljaisuus,
ja öinen tähti tuikkii taivaalla,
muista vielä silloinkin,
kun lumi taas peittää kummun saa,
muista vaikka pienen hetken,
hohteessa pienen kynttilän liekin,
joka ei koskaan sammu,
vaan tuikkii ikuisesta ikuiseen,
valaisten sailaisuuttamme,
jonne ei muilla ole asiaa.

Silloin rakas,
muistaa voit yhteisen retken,
joka oli kuin syvä kirkas puro,
virraten välillä voimallisesti,
muuttuen hiljaisiksi suvannoiksi,
ja sen raikkaat pulppuavat lähteet,
joiden vieressä lumpeen ja lootuksen kukat kukkivat.

Yli sameiden vesien kulki tiemme,
aina lopulta yhyttäen kirkkaan virran.

Siksi.

Muista minua siis,
kun hautani on kaivettu,
ja minä siellä lepään.

Tytöt kiinnostavat...

en pysty olemaan huomaamatta,
vaivihkaa katson,
heidän ihanuuttaan.

He ovat kuin ei mitään.

Miten heitä on kaikkialla,
hymy,
naurut,
upeat vartalot,
sääret,
nilkat,
erimuotoiset rinnat,
pyllyt tai oikeammin jo oikeat perseet,
nekin muodokkaita kukin tavallaan,
peruskaava on sama,
nyanssit kiihottavat,
täydellinen on epätäydellistä,
pienet rinnat,
iso takapuoli,
isot rinnat,
pieni takapuoli.

Tytöt ovat kummallisia.

En koskaan lakkaa hämmästelemästä.

Katsoessani heitä - palan kuin hetken,
helvetissä,
voisin katsoa heitä loputtoman kauan,
mutta lopetan,
sillä puistotietä kävelee vastaan,
aurinkolasipäinen nainen,
lähden hänen mukaansa,
hinkkaamme toisiamme jo metroasemalla.

Emme huomaa muita,
he katsovat varmasti kadehtien,
olen siitä varma,
en välitä,
suutelen ja riisun pois hänen aurinkolasinsa.

Katsomme toisiamme silmiin,
ja hymyilemme.

Suut täyttävät toisiaan

Suut vasten ikkunaa,
suut,
jotka olivat juuri täynnä toisiaan,
täynnä suudelmaa,
rakkautta.

Saatan sinut perille,
saatan sinut viimeisen kerran,
sitten en enää.

En tiedä,
et tiedä,
en palaa.

Rohkeasti lähden,
tietämättä,
etten koskaan palaa,
en ikinä tunne tuoksuasi,
huultesi kosketusta,
sydämmen lämpöä,
en kaipausta.

En palaa,
en sitä tiedä,
et sitä tiedä.

Hyvä niin rakas,
ollaan vain nyt ja aina,
hetkien välissä,
on ikuisuus,
se on hetki ainoa,
joka jää.

Ei muistoa,
ei kaipausta,
vain hetki menneen ja tulevan välissä,
siinä on ikuisuus,
se kullan violetin väriä loistaa,
siinä on hyvä olla,
hiljaa,
niin hiljaa.

Jude Suwantokuha

Maa ihana sua odottaa

Lennät yli taivaan ja maan,
yli merten,
jotta toiveesi toteutuisi,
saavuttaisit onnen maan,
saapuisit meren rantaan ihanaan.

Siellä sua rakkain odottaa,
hiekkarannalla sylikkäin,
rakastaa,
kaksi jotka odottaa,
pääsyä onnen maahan ihanaan,
aina taivaan rantaan asti,
siellä ei ole surua,
ei kyyneltä,
on vaan onnen kultaranta,
kirkkaan säkenöivän tähtitaivaan alla,
siellä hopeisessa loisteessa on Sinun hyvä olla,
rakas.

Aina mielessäni.

Jude Suwantokuha

Normaali suhde naiseen

Normaali suhde naiseen

Suhteeni naisiin on normaali,
normaaliuden tarpeesta,
olen liikkunut ja kiikkunut vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Tarkoitukseni ei lie vain,
hyväkskäyttö tuo,
mi toki on molemmin puolinen,
jos ymmärtänyt oon oikein.

Kerta toisensa jälkeen,
olen korvaani omaan supissut,
tee valintasi,
lopeta haikailu,
isket,
viet kotiin tai lepikkoon,
annat munaa kukkamekkoon,
onnen orgasmeissa pyöritte,
ja,
yhdessä pyllyilette,
alla taivaan luojan luoman sinen.

Tähtitaivas kattona,
nurmi vihreä tuoksuvana patjana,
linnunlaulut sonaattina laulaa laulua rakkauden,
hetken tuon kiiman,
jonka luonto antoi,
sukua jatkamaan jokaisen kantoi.

Välillä raskas tehtävä tuo on,
muttei toki mahdoton,
mielelläni tuupin,
naiselle annan suukin.

Onneksi ei ruuvia päässäni käännetty lie,
et kohti rauduskoivua lähentyisi rakkauteni tie.
Six laulan mä oodin,
yhtyen variksen suloiseen rääkynään,
mä hetero oon,
ja sellaisena pysyn.

Vanhuksenhoito

Vanhuksenhoito

Sosiaalityö pyrkii vaikuttamaan vanhuksen elämään suotuisasti,
Hoito painotetaan potilaaseen, jota hoitaja hoitaa.

Hoitotyön kuuluu painottua potilaaseen ja hoitajaan.

Alussa tutustutaan - vuorvaikutetaan, mietitään yhdessä -
tehdään tulohaastattelu.

Vanhus perehdytetään, opastetaan - kuinka pestään ja pyyhitään,
säännöt ovat tärkeät - nyt ei enää konjakkia, nyt mennään ajoissa nukkumaan.

Tehdään hoitosuunnitelma, järjestetään perhetapaaminen - kaikki on hyvin,
vanhus viihtyy...

Yksilöllinen hoitosuhde on tärkeä, ympäristön pitää olla ehdottoman -
terapeuttinen.

Potilaalla on omaa toimintaa - kykyjen mukaan tietysti,
omaa tahtoa täytyy rajoittaa, ymmärrättehän.

Tehdään väliarviointeja - kukaan ei välitä,
infotaan jotakuta - unohdetaan joku.

Käydään loppukeskustelu.

Tehdään obduktio.

Onnenpotku koipea

onnenpotku koipea Hermosairaat nuo - kato- harrastavat - sairasta elämää, et - sieluparka, joka on jo muutenkin arka, pelossa elää ja vaikeroi, tarkkaillen alituiseen, ken kurkkii - ikkunasta urkkii, miks on mikki pöydän alla ja miks telkkarista kurkistaa pää - ja mix, siit osa huoneeseen jää. Onhan se toki, nykyaikaa, interaktiivii, voi yksin pyllistellä ja telkun kanssa seurustella. Kaiken kesken pelon, lekurissa kerran kävin, ja, suoraan sanoin, pelkään aina ja kaikialla, mua tarkkaillaan myös kameralla. Kysyi multa lapsuudesta, kerroin hälle Lallista ja isän juopporallista, vaik nyt hän jo heittänyt veivin on, mut silti pelkään tuota juoppoo, ku se patterissa puhuu ja ikkunasta katsoo, iltaisn mitä mä teen -kysyn vaan, jos se sopii, sanon hei, se on kuule vitun pitkä ja kuuppa päässä seisoo, valoa tuoden huoneeseen kauhukuvia luoden. Siihen lekuti äypää vastas, vai - niin ja joo - ootsä täys dorka, katulamppu se siellä isääs leikkii, kiusaa suo ja naapurin Heikkii, sekin näätsä on skitso, niinku sää, pistä tää nyt jo kato kaaliin muuten et pääse vittu maaliin, ainkaan tåsså elämässä, joka, varsin onnetonta sulla lie. Unohda jo faijas - mitäs siitä murehdit, ruohoa jo kasvaa, ei se sua kiusaa, et pidä - tietsä - tästä kii, ni kaikki rullaa paremmin ja pääset ehkä vielä joskus no nii no olkoon... Siis muista ottaa lääkeet, vaik ootsä läski, ja hiki virtaa huimaa pää, lääkkeitäs et ottamatta jätä, muista tää. Joo ja kiitti neuvosta, voitko kirjottaa pamit vielä päälle, purkki tai kaks tulis olo paremmaks, vai oisko tuota kartonki, ni vois suuhun mättää lääkettä kourakaupalla - mut mitä hei, sun pyllys mulle kuiskuttaa ja tahtoo muistuttaa... Nyt lähe kelaa ja reippaasti relaa, tos on suunta oikea, ja täss` on onnepotku koipea

Merkitsevä sattuma

Pukukaupassa valintaa tein - hei tietsä jotain kivaa ja reipasta,
onhan nyt kevään juhlan aikaa,
silloin laulu kaikaa,
viini virtaa ja,
veri.


Joo, miten niin en tajuis, näytänks mä jotenkin delanneelta,
miten olis vaaleenpunanen puku tää, se sua pukee,
itseäs ilmentää - ja,
ei oo varmasti mikään homomainen väri tää - hih,
meinaan miehen päällä,
Saatana sanon, kyllä sopii joka säällä,
kokeile vaikka täällä.

No, täytyy koittaa...ja vittu - joo mä arvasin,
aivan niin,
just ja joo -liaan iso on.

Saakuti just ku dikkkaa aloin,
puvusta tästä - heti kusi hommat nää,
nyt palaa pinna,
pistän päreeks koko liikeen,
on mulla semmonen vimma - ihan varmaan,
kautta kannon ja, ja minkä se oli harmaan.

Tulitikuiks menee liike tää,
joten ala vipeltää.

Arvaa myös vielä mitä... ilman pukua pillutta jään,
- vittua meinaan,
sitä haluttua, tosin jo paljon kaluttua,
muttei mitään hoppua tavarassa ei tuossa näy loppua.

Mut`ei se tähän kuulu, sorry vaan, se on tää kevät tai kesä,
mi pistää kato hormoonit - tietsä,
jylläämään,
ja päässä asiat kytemään,
niinku tajuuts - oikees jarjestykses,
tapahtuu - priorisoin,
tärkeysjärjestyksen jo aikaa loin.


Jätä kuule - hör du - tänne toi puku jätä - ommellaan sitä, tietsä kasaan,
saadaan varmaan illaks valmiiks,
pääset bilettää,
kunnolla chillaa,
eikä mitään hillaa.

Mitä tulee pukuun,
sen kyllä takaan,
tai saat vetää daijuun ja napaan,
siis turpaan vaan ja heti - ja vielä pää irti nyhtää ja koristeeks purkkiin laita,
ei oo toista hienoo päätä moista - mi hyllyy koristaa.

Käykö näin ...

Näin siis toimitaan kuule,
lähetti tuo sulle puvun tään fiinin - fillarilla skujaa,
ovikello soittaa ja - aattele - mikä ihanuus,
puku on ihan uus.

Illalla on tää kato valmis tai no sanotaan,
kello viis,
onks aika sopiva siis.

No joo, kyllä mä kestän,
jää kyllä, ja piru vie, sitten väliin,
viiden kaljat nuo,
mi hermolevon suo.

No, vittu - sovittu on tää,
nimi tohon soppariin pistä.

Ja kuule hei, kato ettei buljuun mitään jää,
ja sanon sulle myyjä - ettet oo mikään,
ihan nuija,
mut älä ala nyt ittees kehuu,
vaikka ootki aika jehuu.

Illalla pimputtaa lähetti rimputtaa,
täs olisi nyt paketti soma,
varmaankin sun oma,
kun oot noin söpö - ei millään pahalla,
koittaa kanattaa vaik ilman rahalla.

Joo niin varmaan, nyt lähe kelaa homo,
luo omaan armaan, pyllynreijän nuolet varmaan.

Ja ilolla, heips.

Pakettia repii raastaa,
puvun esiin haastaa,
no, saatana, vittu, perkele - hei,
täähän on musta,
kuka tykkää tästä hei,
nyt kyllä soitan ja haukun,
pistän liikkeeseen paukun.

Samassa rämähtää puhelin - hei ja joo,
suurestasairaalasta tästä - päivää, onko äitinne tää,
tän niminen kotka täällä makaa koivet ojossa,
tosin nään sen vain takaa,
puolet kropasta käytävässä makaa.

On se mitä sit, mitäs tänne soitat mull on muutaki askaa,
ku puhua kanssass paskaa.

Sorry nyt vaan,
mut heittäny on veivin - siis delanneena makaa,
äitis sun,
joten hae vek ja vikkelää,
ei oo meillä tilaa ja kuolleet ilmankin pilaa.

Kato kelle puhut,
saat dajuun niin, että omaan verees hukut,
mikä liet sairaalainsinööri,
tunge perseesees se luuri,
ja vedä pamii kunnon kuuri,
et sä tajuu toisten suruu.

Hei soita kriisiapuu,
ne puhuu paskaa, ku papuu,
vaikkei siit oo apuu.

Lopeta jo hölinäs ja kiitti vaan,
kun soitit, mut älä soita enää,
tai tosissaa saat nenää.

Onneks mull on puku nyt musta - ei taida tulla juhannusta.
Armanin puvussa varmaan, saan mä hautaan saattaa ikirakkaan.

Kello neljältä...

Kello neljältä, tässä vitun makuuvaunussa, kyrpä pystyssä, tässä minä istun, istun ja juon olutta. Ikkunasta näen ohikiitävän hetken, porvarillisen elämän jättämää kuonaa, kyrpä ei enää seiso. Kohta, polttoaineena käyteyt juomat, ovat loppuneet, pöydän pinnalla on epäilyttävät tahmeat rinkulat, jotka tanssivat tuhkan ja mustien palaneenjäkien kanssa. Vittu, se mikä oli yön tunteina sallitua, nussia sinua, kuin vierasta sikaa, röhkiä, röhnöttää, ja nauraa höröttää, jopa loistavaa, meistä molemmista. Nyt se kaikki uhkaa muuttua krapulaisen haisevaksi luolaksi, onneksi enää tunti, vitun, nottetrenoa, sitten Catania. Roomasta asti olen nuollut pilluasi, viikset tahmeina, ja hörppinyt punkkua ja olutta, enkä koskaan halua pestä hampaitani, kuljen vitun haju viiksissäni, läpi rosoisen elämän, nyt, tässä laiskassa junassa. Kömmin viereesi.

Nykyhetkessä

Elä nykyhetkessä,
ja,
havaitset,
että,
sinun on muutettava,
monta asiaa,
olemisessasi.

Niistä kolme on tärkeää.

Voita aika.

Rukoile alituiseen,
elä taukoamattomassa askeesissa.

Ole aina läsnä,

helppoa vai mitä...

Täytyy kulkea levottomia talonvieriä,
hylätyillä kujilla,
mustilla joenrannoilla,
yöperhoset vatsanpohjassa.

Siellä joki virtaa hiljaisena,
saavuttaen lopulta meren,
johon sen vesi katoaa,
kuin tyhjyyteen,
eikä sitä enää yhdynnän jälkeen ole.

On astuttava ovesta,
on astuttava taloon,
jonka sisällä vallitsee täydellinen pimeys.

Kuunnella hiljaa,
jossain vaikeroivaa ääntä,
kaatu ja lyödä päänsä,
astua hämärään tyrmään,
revittynä,
pieniksi palasiksi revittynä.

Nähdä unta valosta
ja
odottaa loppua,
jossa yöperhoset lentävät vapauteen.

Laillinen yhdyntä

Oootsä aika mulkku.

Oota vaan, poltan ensin tän Kentin,
tiedän, että haluut joka sentin.

Paskat, mitä luulet musta,
haluun varmaan suuhus kusta,
mitäs siitä sanot, onkö järkytys tieto tää.

No - se varmaan mieltäs kärventää,
ja, sanoa voin varmaan,
et kuule herätä tunteitani,
et ole mun armain.

Vai niin,
kuule narrtu,
tiedän,
että haluat sitä,
juurta jaksain,
karvat kiinni karvoihin,
ja pyllys palleja vasten.

Okei sitten,
eihän synti tää,
sukupuoliyhteys,
ole ollutkaan,
perisyntiä meinaan,
joten anna paisuvaistas hoivaan.

Jälkeen panon vielä sulle sanon,
ei nartuksi saa naista kutsua,
niin kuin jotain hutsua.

Koiraemo on narttu verraton,
siis muista sanat viisaat nää,
kun siemen sulta kohta lentää,
ja kiinnostukses muualle entää,
eller hur...

Sun untesi valkea polku satumaahan vie,
kullalla ja hopealla on viitoitettu sinne tie.

...muut valot eivät korista niitä sokeita askeleita, jotka uskallan ottaa, kuin se joka liekehtii sydämmessäni...

On hyvä tietää, että jonain päivänä olet kuollut. Jonain hetkenä sinua ei enää ole. Ei ole enää kasvoja - ei käsiä - ei ääniä - ei edes tyhjyyttä. Ei muistojen muistoa - ei kaipuuta - ei pimeää valoa - ei niitä jotka olivat vierelläsi - ne ovat kadonneet - kadonneet niin etteivät koskaan palaa, ei edes silloin, kun universumi on hitaasti nääntynyt olemattomiin, eihän sitä ollutkaan - on hyvä tietää - on vain sanoja mutta ei korvia jotka ne kuulisivat, siksi vaikka olet kuin hylätty mätä omena, voit elää eräänä päivänä - tänään, jolloin vielä kaikki on palaava mieleen, se tietty hautajaispäivä, jolloin enkelit lensivät kappelista, mutta mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää, voit vain elää tätä hetkeä - ihmisenä ja kuolet vapaaehtoisena - elämästä ja antaudut rakkaudelle, tämä on unen salaisuus. Uni ja Kuolema kuin veljekset, siksi mitä enemmän ajattelet kuolemaa sanot; oi yö rakas, oi poikani, tyttäreni yö. rakas unessa voit kunnioittaa itseäsi, unta on elämäsi, aamunnoususta illan hämärään ja yön tummaan pimeyteen kaikki on unta, ei ollut hetken kuin minä Sinussa