Kello neljältä...

Kello neljältä, tässä vitun makuuvaunussa, kyrpä pystyssä, tässä minä istun, istun ja juon olutta. Ikkunasta näen ohikiitävän hetken, porvarillisen elämän jättämää kuonaa, kyrpä ei enää seiso. Kohta, polttoaineena käyteyt juomat, ovat loppuneet, pöydän pinnalla on epäilyttävät tahmeat rinkulat, jotka tanssivat tuhkan ja mustien palaneenjäkien kanssa. Vittu, se mikä oli yön tunteina sallitua, nussia sinua, kuin vierasta sikaa, röhkiä, röhnöttää, ja nauraa höröttää, jopa loistavaa, meistä molemmista. Nyt se kaikki uhkaa muuttua krapulaisen haisevaksi luolaksi, onneksi enää tunti, vitun, nottetrenoa, sitten Catania. Roomasta asti olen nuollut pilluasi, viikset tahmeina, ja hörppinyt punkkua ja olutta, enkä koskaan halua pestä hampaitani, kuljen vitun haju viiksissäni, läpi rosoisen elämän, nyt, tässä laiskassa junassa. Kömmin viereesi.