Onnenpotku koipea

onnenpotku koipea Hermosairaat nuo - kato- harrastavat - sairasta elämää, et - sieluparka, joka on jo muutenkin arka, pelossa elää ja vaikeroi, tarkkaillen alituiseen, ken kurkkii - ikkunasta urkkii, miks on mikki pöydän alla ja miks telkkarista kurkistaa pää - ja mix, siit osa huoneeseen jää. Onhan se toki, nykyaikaa, interaktiivii, voi yksin pyllistellä ja telkun kanssa seurustella. Kaiken kesken pelon, lekurissa kerran kävin, ja, suoraan sanoin, pelkään aina ja kaikialla, mua tarkkaillaan myös kameralla. Kysyi multa lapsuudesta, kerroin hälle Lallista ja isän juopporallista, vaik nyt hän jo heittänyt veivin on, mut silti pelkään tuota juoppoo, ku se patterissa puhuu ja ikkunasta katsoo, iltaisn mitä mä teen -kysyn vaan, jos se sopii, sanon hei, se on kuule vitun pitkä ja kuuppa päässä seisoo, valoa tuoden huoneeseen kauhukuvia luoden. Siihen lekuti äypää vastas, vai - niin ja joo - ootsä täys dorka, katulamppu se siellä isääs leikkii, kiusaa suo ja naapurin Heikkii, sekin näätsä on skitso, niinku sää, pistä tää nyt jo kato kaaliin muuten et pääse vittu maaliin, ainkaan tåsså elämässä, joka, varsin onnetonta sulla lie. Unohda jo faijas - mitäs siitä murehdit, ruohoa jo kasvaa, ei se sua kiusaa, et pidä - tietsä - tästä kii, ni kaikki rullaa paremmin ja pääset ehkä vielä joskus no nii no olkoon... Siis muista ottaa lääkeet, vaik ootsä läski, ja hiki virtaa huimaa pää, lääkkeitäs et ottamatta jätä, muista tää. Joo ja kiitti neuvosta, voitko kirjottaa pamit vielä päälle, purkki tai kaks tulis olo paremmaks, vai oisko tuota kartonki, ni vois suuhun mättää lääkettä kourakaupalla - mut mitä hei, sun pyllys mulle kuiskuttaa ja tahtoo muistuttaa... Nyt lähe kelaa ja reippaasti relaa, tos on suunta oikea, ja täss` on onnepotku koipea