Suut vasten ikkunaa,
suut,
jotka olivat juuri täynnä toisiaan,
täynnä suudelmaa,
rakkautta.
Saatan sinut perille,
saatan sinut viimeisen kerran,
sitten en enää.
En tiedä,
et tiedä,
en palaa.
Rohkeasti lähden,
tietämättä,
etten koskaan palaa,
en ikinä tunne tuoksuasi,
huultesi kosketusta,
sydämmen lämpöä,
en kaipausta.
En palaa,
en sitä tiedä,
et sitä tiedä.
Hyvä niin rakas,
ollaan vain nyt ja aina,
hetkien välissä,
on ikuisuus,
se on hetki ainoa,
joka jää.
Ei muistoa,
ei kaipausta,
vain hetki menneen ja tulevan välissä,
siinä on ikuisuus,
se kullan violetin väriä loistaa,
siinä on hyvä olla,
hiljaa,
niin hiljaa.
Jude Suwantokuha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti