maanantai 20. lokakuuta 2008

...muut valot eivät korista niitä sokeita askeleita, jotka uskallan ottaa, kuin se joka liekehtii sydämmessäni...

On hyvä tietää, että jonain päivänä olet kuollut. Jonain hetkenä sinua ei enää ole. Ei ole enää kasvoja - ei käsiä - ei ääniä - ei edes tyhjyyttä. Ei muistojen muistoa - ei kaipuuta - ei pimeää valoa - ei niitä jotka olivat vierelläsi - ne ovat kadonneet - kadonneet niin etteivät koskaan palaa, ei edes silloin, kun universumi on hitaasti nääntynyt olemattomiin, eihän sitä ollutkaan - on hyvä tietää - on vain sanoja mutta ei korvia jotka ne kuulisivat, siksi vaikka olet kuin hylätty mätä omena, voit elää eräänä päivänä - tänään, jolloin vielä kaikki on palaava mieleen, se tietty hautajaispäivä, jolloin enkelit lensivät kappelista, mutta mikään ei tullut helpommaksi ymmärtää, voit vain elää tätä hetkeä - ihmisenä ja kuolet vapaaehtoisena - elämästä ja antaudut rakkaudelle, tämä on unen salaisuus. Uni ja Kuolema kuin veljekset, siksi mitä enemmän ajattelet kuolemaa sanot; oi yö rakas, oi poikani, tyttäreni yö. rakas unessa voit kunnioittaa itseäsi, unta on elämäsi, aamunnoususta illan hämärään ja yön tummaan pimeyteen kaikki on unta, ei ollut hetken kuin minä Sinussa

Ei kommentteja: